Puoliväli lähestyy...

Moi! :)

Viides viikko loppuu täällä juuri eli puolivälissä aletaan olla reissua... Ou nou, aika mennee liian nopiasti! Ihan herrää tähän todellisuuteen, että sitä pitäs vissiinni laittaa kämppähakemusta menemään ja alakaa kattelemaan lentoja takasi sinne kotosuomeen. ÄÄÄÄÄÄÄÄ, ei jaksa sitä ressiä, varsinkaan muuttoressiä sitte, mikä eessä on :D Mutta pakkopa tuo on, ei se muukaan auta! Koulu ja kesätyöt kuttuu, taas...

Kolmas viikko teho-osastollakin on nyt takana ja tällä viikolla mulla oli neljä työvuoroa (12½-tuntisia edelleen). Viikko oli kyllä oikein mielenkiintonen jälleen kerran, vaikkakin myös toisaalta rasittava. Vissiin nuo nyt tällä viikolla on alakaneet ihan oikeasti "luottamaan" minnuun tuolla, että hoitajaksi sitä ollaan kohta valmistumaisillaan, ku kaikki huutaa "voitko tulla avuksi tänne"... 

Tällä viikolla heti ekana päivänä maanantaina näin elämäni ensimmäisen oikean elvytyksen...! Pikkusenko oli mielenkiintosta kattoa ja olla ite siinä mukana kans, mutta harmi, ku ite ei päässy "painamaan", sillä minä NIIIIIIIIIIIN oisin halunnu koittaa miltä se tuntuu :D Noo, kokemus oli kuitenkin nähä ja olla muuten siinä mukana, ts. minä olin siinä "ylimääränen" ja olin vaan monitoreiden töpseleitä seinään laittava... Noo, apuna kuitenkin! :) Tuo elvytystilanne kokonaisuutenaan oli kyllä niin opettavainen, ettei toista. Minä oon aina ajatellu, että elvytys = kaaos ja kaikki juoksee ku päättömät kanat. Mutta ei. Tuossa lääkäri otti omalla rauhallisella asenteellaan tilanteen haltuun sen verta hyvin, että kellään ei ollu minkäänlaista paniikkia ja kaikki toimi rauhallisesti... Tietää siis ite kans joskus, jos/kun elvytystilanteeseen joutuu, ettei se oo paha laisinkaan :) Tätä potilasta elvytettiin yhteensä 20 minnuuttia ja se elvytys meinattiin lopettaa "tuloksettomana", mutta tadaa! Niin se vaan siitä virkosi :)

Tällä viikolla lisäksi nyt harjottelussa pääsin peräti avustamaan lääkäriä kanyloinnissa... Joo, itehhän sen oisin halunnu tehä, mutta ei! :( Toisaalta ihan hyvä varmaan, etten sitä tehny, ku potilas oli aika rauhaton ja minun työvuoro kulu käytännössä siihen, että piän sen käsiä alollaan, ettei se repäse intubaatioputkea pois xD Lääkäri oli kyllä tyytyväinen apuuni ja olin silleen, että jee! Ja olihan meillä tuolla osastolla myös koulutusta injektioiden pistosta... Nuille hoitajille pijettiin koulutusta "uuesta tekniikasta", kuinka pistää injektiot. Mutta hahaa, se oli ihan sama käytäntö niinku meillä Suomessa on jo ajat sitte opetettu ja olin silleen "ei voi olla totta -.-". Pääsin siinä sitte näyttämään sen tekniikan kaikille, miten se tapahtuu ja kaikki oli silleen "ooo, sinä oot hyvä". No kai sitä on, ku koulussa tuommonen tekniikka opetettu ja se on iskostunu takaraivoon :D

Minun ohjaaja on tällä viikolla ollu inhottava, ku se on pakottanu minut mm. puhumaan lääkäreitten kans! Hän kuulemma haluaa arviointia varten nähä, että minä oon puhunu niille... Ok, siinä muuten mittää, mutta ku vieras kieli... Kyllä sitä Suomessa ihan varmasti lörpöttelis lääkäreittenkin kans! Noo hyvin kai nuo meni ja ohjaaja on tyytyväinen, pijettiin siinä sitte "arviointikeskustelua" ja täyteltiin minun työkirjaa ja tästä ekasta neljästä viikosta ois pukkaamassa tätä menoa arvosanaksi A eli paras! :) Vissiin jottai tehny hyvin ja oikein... ;) Harmittaa kyllä, että tämä teho-osastojakso loppuu ens viikolla... Parasta aikaa kyllä ollu.

Pakko avvautua myös aina jostain; tällä kertaa nimestä :D Mikä siinä on niin vaikeaa sanoa oikein "JANNE"?! Minä oon viimesen viien viikon aikana ollu Jaane, Jaana, Jan, Janr, Jane, Janice jne. Hoivoi... Mutta yks päivä oli ku "hunajaa korville", ku yks potilas osasi sanoa Janne ihan täydellisesti oikein ja sannoin sitte, että "oi tuo kuulosti niin hyvältä" nii se totesi, että hällä on ruotsalainen ystävä, jolla on samankaltanen nimi ku mulla. Pieniä iloja sitä voikin mahtua, mutta ku rehellisesti sanottuna mulla on niin ärsyttäny tuo, ku eivät ossaa sanoa sitä mitenkään oikein, vaikka paperillakin on näyttäny nimen! :( Kai se on tuo tuplaN, joka sen vaikeuksen tekkee... Kai? Mutta oon luovuttanu jo "rautalangasta takomisen" tuon nimen suhteen ja oon tyytyväinen, jos ees JA siitä löytyy :DD

Tällä viikolla käytiin tutustumisreissu täällä olevalle rannalle. Ihan kivan olonen paikka ja ihan sairaan pitkä ranta. Ajateltiin, että mennään käymään siellä majakoilla, mutta ne oli niin kaukana siellä horisontissa, että peruttiin ajatukset; kiitos vain sen tuulen taas! :/ No, sain minä kumminkin kerättyä simpukoita sieltä muistoksi, ettei hukkareissu ollu... Ehkä siellä vos pyörähtää uuelleenkin joskus paremmalla säällä ja kävästäkin vaikka niissä majakoissa, mikälisikäli niihin on sisäänpääsymahollisuus.

Jossain löytyy vanhoja puhelinkoppeja :)

Kovaa vauhtia nyt mennään kohti neljättä, ja viimestä, harjotteluvikkoa tuolla teho-osastolla. Sen jäläkeen on viikon "loma" ja kyllähän tässä on pikkuhilijaa ehkä alakanu muotoutumaan, että reissun päälle sitä vois lähteä :) Ja sehän minun korvaan kuulostaa niin hyvältä, että pääsis kiertelemään muuallehi, ku tänne Aberdeeniin. Katotaanpa sitte, mihin sitä mennee, mutta jossain on pakko käyvä, se on ihan satavarma! :D

Harmittaa toisaalta vähän, ku Pääsiäinen mennee täällä, koska täällä se ei oo mikään. Päivä muiden joukossa. Puhuttiin siitä varsin osastolla, että kuinka iso juttu se Suomessa on nii ne kyllä yllätty siitä, ku Suomessa on kaupat ja kaikki kiinni pääsiäisen aikoihin... Noo ne on taas nämä kultturierot, toisaalla arvostetaan toista :P Eipä tässä nyt muuta. Hyvät Pääsiäiset sinne kotosuomeen kaikille ja mukavaa kevään jatkoa, keep in touch,

-Janne