Heihei teho-osasto!

Moi taas! :)

Ihan tämän tekstin alakuun tahon kiittää teitä kaikkia lukijoita/tällä sivulla käyneitä; teitä alakaa olemaan pian 1000 kappaletta, jotka on jaksaneet tämän sivun ees avata! ;) Suuret kiitokset siis kaikille, vaikka tätä on vasta vähän reilun kuukauen päivät pijetty pystyssä! Vissiin ees jonkin näköstä kiinnostusta tämä herättää, vai? :D

Aika rientää, aika rientää, kuin siivillä... Taas on viikko hurahtanu, kuten viikot täällä toisensa jäläkeen. Harjottelua on taas duunattu tällä viikolla, tosin vain kahen työvuoron verran. Harmi, etten saanu minkäänlaisia "omg-kokemuksia" ennää tällä viikolla aikaan, sillä osastolla oli niin vähän potilaita, että välillä meinas jopa tulla tylsää. No, tein minä kumminkin taas kaikkea. Vierailin taas leikkaussalissa kattomassa jonkinmoisen hätäleikkauksen, jota en oikeastaan ees ymmärtäny, mikä siinä oli. Luin vaikka kuinka moneen kertaan sen potilaspaperin, että mitä siinä tehtiin, mutta täyttä varmuutta en saanu... Mahaa siinä kuitenkin auvottiin, ja no, oli taas ihan mielenkiintonen kokemus käyvä siellä leikkurissa, vaikka taas piti 4 tuntia seistä tököttää paikallaan! Lisäksi tämmösiä tämän viikon "kohokohtia" oli, ku avustin lääkäriä pleuranesteen punktoinnissa... Ihan mielenkiintonen kokemus sinänsä, ku koskaa ennen oo ees nähny koko toimenpidettä ite ja sitte heti avustamaan... ööööööö joo :D No, selvisin kuitenkin. Osastolla oli myös yks päivä jonkinmoiset "teebileet" (tuolla nimellä minä sitä kutuin :D) nyyttärihengessä. Ihan oli mukavaa, ku kahvihuoneen pöytä notku kaikenlaisista herkuista; eipähän sinä päivänä tarvinnu omia evväitä syyä :D

Joskus jotain kuvaa itestäki :D

Tämä olikin sitte minun neljäs, eli viimenen viikko täällä teho-osastolla. Oli loppuarvioinnit (juu, ainakin nämä neljä ekaa viikkoa hyväksytty! :D) ja jäähyväiset ja kaikkea. Ja voi että minua harmittaa jättää tuo taakseen!! :( Olisin voinu kyllä ne toiset neljä viikkoa ihan hyvin viettää tuolla, ku nyt parin viime viikon aikana on alakanu löytymään vasta kunnollista varmuutta toimia jopa "omin päin" tuolla osastolla ja ohjaaja on uskaltanu jättää minut yksikseen taukonsa ajaksi huolehtimaan potilaastaamme. Mutta kaikki hauska loppuu aikanaan. Nyt peukut kaikki ristiin, että minä saan sen teho-osastopaikan Suomesta ens syksylle! :) Koska jos minä täällä vieraassa maassa ja vieraalla kielellä oon onnistunu toimimaan teholla, nii Suomessahan sitä sitte on supertehokas! :D Oon jo opettajalle kinunnu, että onnistuisko se mitenkää ja ehkä se voiskin onnistua! Minä en oikeasti muuta ennää tämän kokemuksen jäläkeen haluakaan, ku teho-osastoa. Parasta. Koskaan. Ikinä. Löysin oman kutsumukseni siis! :) Mutta eihän siihen mennytkään aikaa ku melekeen valamistumiseen asti... :D Seuraavaksi meen sitte harjotteluun "Medical High Dependence Unitiin", eli sisätautien tarkkailuosastolle. Pitkälti vaikuttaa samankaltaselta ku teho ja ainakin tuon tehon hoitajat on sanonu, että "hyvä että sinne pääsit toisena, se on kiva paikka"... Kattoopa sitte, ootan kyllä innolla ja haluan kyllä ees vähänkään samankaltasen "in lööv <3"-olon siellä niinku tässä teholla :)

"Kivvaa" oli myös tuolla osastolla, ku ohjaaja ja osastonhoitaja alako oikein mukamas kehumaan minun kehittynyttä kielitaitoa... Englantini kuulemma on niin selkeää ja niin hyvää, koska heillä on tämä Skottiaksentti :D No ok, oon minä itekki sen huomannu, että englannin taito niin puhumisen ku ymmärtämisenkin osalta on kasvanu, mutta jotenki tuommoseen kehumiseen suhtautuu vähän skeptisesti... Kannustivat muka oikein vaan vieläkin rohkeammin hyppäämään juttuihin mukaan ja potilaiden kans jutusteluun... Parhaani teen, parhaani teen, mutta ne ei tiiä ettei se ihan heleppoa oo!

Muuten tämä viikko on ollu aikalailla kökkö, jos suoraan sanotaan :D Heti alakuviikosta sairastuin jonkinlaiseen kevätflunssaan ja nuhan kourissa on oltu sitte pian koko viikko. Kivasti meni alakuviikon vappaat ihan tyystin vaan neljän seinän sisällä, ku ei jaksanu ees ajatellakaan lähtevänsä mihinkää ku oli niin voimaton ja laiska olo. Onneksi tämä tauti kuitenkin vähän laantu ja pystyin harjotteluunkin, vaikkei se puolikuntosena niin "hekumaalista" ollutkaan :D

Lisäksi tuota sairastumista ja kökköä viikkoa varjosti se, kun täällä kämpässä oli melkeen kolome päivää sekä lämmitys että kuuman veen tulo poikki! Ja sekö se pisti suomeksi sanottuna vituttamaan. Minä mukavuudenhaluisena suomalaisena oon tottunu, että kämppä on aina lämmin ja lämmintä vettä saa ku haluaa eikä tarvi juosta kaverin luo suihkuun ja ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ! :D Meinasi jo hermot olla tiukilla, ku pystyny kunnolla nukkumaan, ku kämppä oli niin jäinen. Mutta onneksi tuokin on nyt korjattu ja lämpöä ja lämmintä vettä riittää taas! :) Kävästiin me yks päivä taas käveleskelemässä, minulle ainakin tuntemattomalla alueella, aika pitkälti tuonne satamaan päin. Etittiin yhtä "kääpiökylää", joka täällä kuulemma on käymisen arvonen paikka, mutta eihän me sitä ees löyvetty :D Ihan kivaa seutua oli kuitenkin ja päivä oli pitkästä aikaa kunnolla aurinkoinen. Valehtelematta varmaan 2½ viikkoa oli putkeen pilivistä, tuulista tai lumisateista ja jos aurinko paistokin, nii olin töissä :D Reilua. Siellä satamalla oli taas, yllätys yllätys, vanha kirkko ja hautausmaa ja ne on kyllä aina niin hienoja paikkoja täällä! Vaikkakin siellä hautausmaalla oli kyllä jäljistä päätelleen harrastettu arvolleen sopimatonta käytöstä, mutta siitä ei sen enempää :D Jokkainen luokoon mielikuvan omassa päässään. :D

Sain minä aikaseksi tällä viikolla myös aloteltua asioiden hoitamisen sinne Suomeen päin; laitoin kämppähakemusta vetämään, ettei palatessa tarvii sitte sillan alla asua. Peukut pystyyn myös tässä asiassa, että tällä kertaa minua onni soisi, eikä tarvis ennää muuttaa semmoseen kirpunkolon kokoseen solukämppään, vaan saisin ihan kunnollisen kämpän tällä kertaa! :P Onhan niillä siellä viitisen viikkoa aikaa miettiä asiaa, että minkälaista luukkua mulle tarjoavat...

Jebou, tässä nyt kuudennen viikon kuulumiset perjantaihin asti. Jospa tämä loppuviikko menis paremmissa merkeissä, että tautikin helepottas kunnolla ja kaikkea mukavaa sais tehä ja nähä taas! :) Teen tämän blogin näin perjantaina, tavanomaisesta lauantaista tai sunnuntaista poiketen siksi, koska nyt alko meillä lomaviikko ja reissun päällehän sitä lähtään. Aah, ainakin 11 päivää näillä näkymin vappaata, ku en vielä seuraavan harjottelun vuoroja tiiä! Lauantaina startataan bussi kasilta aamulla kohti Invernessiä eli ihan pohjoseen mennään alkuun, jossa ollaan kaks yötä. Lontootakin on nyt tämän viikon suunnitelmiin ehoteltu ja makusteltu ja minullehan se passaa! Minä en täällä ollessa oo muuta ajatellukkaa, että millon sitä lähtis Lontooseen. En tiiä, mikä minua siinä niin viehättää, ku koskaa siellä käyny, mutta se tuntuu vaan semmoselta "must"-paikalta täällä! :D Vaikkakin bussi-/juna-/mikävaan matkustustapa on sinne pitkä...

Hoivoi, kylläpä tähän taas tuli tekstiä :D  Kirjottelinpahan vain kuulumiset juurta jaksain :D Edelleen tämä bloggaaminen on niin ykkösjuttu, ettette tiiäkkää! Kokkeilkaapa joskus!

Nojoo. Nyt loppu. Keep in touch Finnish guys,
- Janne