Lomailua kerrakseen :)

Moikka moi taas! :P

Invernessin linna

Anteeksi, että totutusta jokaviikkoisesta blogipäivityksestä on nyt mennä hurahtanu enemmän aikaa, kuin tavallisesti! Mutta se johtuu vain siitä, että tämä viikko oli meillä täällä harjotteluitten välissä lomaviikko ja melkein koko viikko oltiin reissun päällä :) Niin mukavaa, ku pääsi käymään muissahi paikoissa ihan yön yli reissuilla :) Alkuperäinen suunnitelma vähän muuttui muutamien muuttujien takia; aluksi piti mennä Invernessiin, josta sitte Lontooseen, mutta uusista reissuista voinet lukea nyt tässä :P

Invernessin kaupunki

Tosiaan, ekana otettiin lauantaiaamuna bussi kohti Invernessiä. Jos joku ei tiiä paikkaa, nii sehän on juuri se kuuluisa järvimonsterin kotipitäjä. Ihan tuonne lähestulukoon täysin Pohjois-Skotlantiin pittää matkustaa, mutta joo. Matka oli aika tuskaa, ku piti herätä 7 aikaan aamulla bussiin ja se kiertelee taas kaikki maaliman pikkukylät ja rääh... No perille selevittiin ja mentiin siitä nyt ekana hostellille, joka varattiin majapaikaksemme. Muuten se oli ok, mutta pakko valittaa aina jostain: huoneet oli jääkylymiä, että sai nukkua melekeen kaikki mukana olevat vaatteet päällä ja suihkusta tuli vettä ehkä millilitran verran tunnissa :D Nuo oli ne suurimmat haittapuolet, joista en tuossa hostellissa tykänny... Noo, maksokin se vain 8 puntaa/yö, että ei kai voi viien tähen hotellia oottaa :DD

Majapaikkamme Invernessissä

Siellä se hirviö polskii syvyyksissä :P

Inverness oli kyllä just sopiva tuommoseen kahen päivän reissuun, yhtää enempää siellä ei ois saanu aikaa kulumaan. Tai no ois saanu, mutta kaikki nähtävyydet tuli tuon kahen päivän aikana kyllä käytyä. Luonnollisesti käytiin moikkaamassa hirviötä Loch Nessillä ja samaiseen turistirysälippuun (kyllä, ostettiin semmoset) kuulu vierailu jonneki linnaan, taas :D Loch Nessin maisemat oli kyllä jotaki mahtavia, eikä kyllä linnassakaan mittää valittamista ollu. Turistirysälippu ku ostettiin nii kokonaisuutenaan siinä oli järkättyä ohjelmaa 3.5 tuntia, josta suurin osa meni tuolla Loch Nessin maisemissa/linnalla... Ei paha laisinkaan :P Ainoa haittapuoli ja minun ainainen valittamisen aihe oli tuon järvireissun aikanen sää... Tuuli ja sato, kissan kokosia lumia. Huoh :D Noo, onneksi ei tarvinnu paljoa olla ulukona.

Toinen linna

Sunnuntapäivä menikin aikalailla tuossa ylläällä kuvatussa. Siitä sitte takasi turistibussin kyydissä kaupunkiin ja vähän kaupungilla kiertelyä. Kävästiin mm. paikallisessa museossa. Päivän ku oli ulukona käytännössä, nii oli aika puhki ja teki mieli vaan rentoutumaan hostellille. Oli kyllä oikein kiva päästä käymään tuolla Loch Nessillä, varsinkin niitten maisemien takia. Tykkäsin! :)

Näkymä reitin korkeimmalta kohalta

Patikkareitin määränpää! :)

Maanantaille sitte päätettiin vähän erilaista ohjelmaa; otettiin bussi lähikylään, jossa oli patikointireitti. Juu, kyllä, patikoitiin n. 10 km paikalliselle vesiputoukselle :) Pakko tässä kertoa kuitenkin, että minä kyllä varustukseltani olin oikeinni patikoijan näkönen; jalassa mitä tiukimmat farkut ja parhaat kengät :D Että ei muuta ku reppu selekään ja menoksi, sama se miltä sitä näyttää! :DD Noo, sainpahan hyvät naurut itestäni, harmi ku kuvvaa ei oo tähän saatavissa! Tuo patikkareissu kyllä muuten oli aivan mahtava. Maisemat oli jottai niin uskomatonta ja reittikin kiva, ku kierteli eri paikoissa. Sinne ku ois ottanu mukkaan makkaraa ja keitelly nokipannukahvit, nii oijoijoi :) Mutta menihän tuo hyvin iliman tuommosiahi mukavuuksia. Tuo patikkareitti kokonaisuutenaan otti semmoset rapiat 3 tuntia, että maanantaipäivä menikin sitte aikalailla siihen, mukkaan laskettuna matkustukset. Mutta oi, mulla oli niin virkistäytyny ja "tietää kyllä tehneensä jottai"-olo tuon patikkareissun jäläkeen. Tykkäsin tuosta kyllä tooooooooosi paljo! :) Maanantai-iltana takasin Aberdeeniin väsyneenä, mutta muistorikkaana!

Pari päivää vietettiin sitte nuitten yllättävien takaiskujen vuoksi ihan kotosalla Aberdeenissa. Torstai-iltana sitte vihdoin matkaan uuestaan. Bussi alle ja kohti Edinburghia. Tuo menomatkan bussimatka oli niin kiva, ku pääsin 2-kerroksisen bussin kyytiin ja vielä sinne ylös! Tämän täällä olon yhtenä tavotteena onkin ollu päästä semmosen kyytiin ja hahaa! Nyt pääsin! :) Edinburghissa oltiin perillä torstai-iltana joskus 11 aikaan. Löyvettiin hostellillemme kohtuu vaivatta ja voi, se oli niin kiva paikka! Tuosta Edinbughin hostellista mulla ei ookkaa mittää valittamista, hyvinhän tuolla 4 yötä meni, vaikka olikin 20-hengen huone :)

Hmm, nyt kun sitte tietäs, että mistä sitä alottais tuon Edinburghin reissun kirjottamisen. Ihan ekana voisin kyllä hehkuttaa kaupunkia; se oli niin mahtava! Oikeasti voisin suositella sitä kaikille jo pelkästään kaupungin arkkitehtuurin takia. Sopivasti miksattuna suuri määrä historiaa, mutta silti mukana myös modernia! :) Ah. No perjantaina herättin ajoissa ja lähettiin kaupunkiin. Ostettiin taas liput turistirysäbussiin ja samalla siihen kuuluisaan Edinburghin linnaan. Koko päivä kierrettiin sen bussin kyydissä ja hypättiin aina pois jossain mielenkiintoselta kuulostavassa paikassa. Käytiin läpi vanha kaupunki ja uus kaupunki, loppuhuipentumana oli sitte se linna, jonne mentiin viimesenä iltapäivällä. Tuo oli eka linna, jonne pääsi kunnolla sisällekin kiertelemään kaikkia mielenkiintosia paikkoja, hehe :) Perjantaipäivä menikin sitte käytännössä aamukymmenestä sinne iltaseittemään kierrellen ja kaarrellen kaupunkia ympäriinsä. Kivvaa oli, vaikka jalat huusikin hoosiannaa. No, maistupahan ainakin kylymä olut hyvälle hostellin omassa baarissa, ku sinne illalla selevittiin! :D

Linnan pääsisäänkäynti

Katedraali

Lauantaina taas aikanen herätys ja bussi kohti Glasgowta. Tunnin matka ja taas uus kaupunki eessä :) Glasgowssa suunniteltiin, että käyvään kattomassa jalakapallopeli ja sehän me tehtiin. Kyllä luitte oikein, minä kävin kattomassa jalakapalloa ekkaa kertaa elämässäni! :D Mutta ei haittaa, kokemuksena oli kyllä kiva. Vaikkakin takanani istuvat pikkupenikat sai minut oikeasti kiehumaan ja meinasin jo räjähtää niille... Huusivat niin kovvaa, että se niitten ääni porrautu takaraivoon, potkivat sitä penkkiä koko ajana ja räääääääääääh! Olin kuitenkin hilijaa ja kiehuin sisäisesti. Tietyllä tappaa nuo penikat pilasi minun ensikokemuksen tuosta matsista, mutta hyvä mieli mulla jäi ja vois joskus kyllä uuestaankin mennä kattomaan matsia. Koko päivä Glasgowssa menikin ja sinne sais kyllä varata aikaa usiamman päivän, ku yhen. Paljo ehti kuitenkin uusia kokemuksia minulle kertyä yhen päivän aikana; kävin kattomassa ekkaa kertaa jalakapalloa, käytin ekkaa kertaa metroa (HUIIII!) ja mitähän vielä. Pitkä päivä ja takasi Edinburghiin ja hostellille vasta iltamyöhäsellä joskus kaheksan aikaan.

Sunnuntai otettiin sitte vähän rennommin, jaksanu ennää lentää paikasta a paikkaan b :D Kierreltiin kaupungilla siinä vielä ja käytiin paikallisessa stand up -showssa. Ihan jees kokemus oli tuokin ja erilainen, vaikka todennäköisesti ne kaikkein tärkeimmät kontekstit ja sanojen kaksoismerkitykset jäikin ehkä ymmärtämättä. Ei aina kaikki tarvii olla nii turistia, että vain noissa turistirysäpaikoissa käy... Vaikka nehi tuli kierreltyä kyllä. Kiva lomapäivä myös sunnuntai, mittää valittamista oo!

Maanantaina otettiin sitte mahollisimman aikanen bussi takas tänne Aberdeeniin. Mieli olis kyllä tehny olla vielä vaikka kuin pitkään tuolla Edinburghissa, mutta ei: aamuhuki kuttuu huomenna, joten harjottelukentälle se on palattava. Oikeasti tämän neljän yön jäläkeen Edinburghissa suosittelen sitä kaikille. Ite kans päätin, että todennäköisesti lähen sinne uuestaan ja otan enemmän aikaa sinne kaupunkiin... Pari kokonaista päivää ei ihan riittäny tuohon, mutta kuitenkin tärkeimmät tuli nähtyä! Alla vain muutamia kuvia Edinburghista, laittelen joskus ajan kans niitä lissää Facebookkiin, josta voitte niitä katella :)

  

Voivoi, niin mahtava lomailuviikko kyllä takana, ettei toista kertaa. Nähny ja kokenu niin paljo kaikkea ja saanu viettää semmosta mukavaa "reppureissailijan elämää". Ihme ja kumma, vaikka minä tahon olla vähän mukavuuenhalunen, nii silti selevisin nuista hostelleista ihan leikiten. Harmittaa lopettaa tämä lomaviikko kyllä, mutta kaikki loppuu aikanaan. Tiistaina takas "sorvin ääreen" aamuvuoroon harjotteluun ja sinne uuteen paikkaan! :) Minua meinaa vähän jännittää sehi. Mutta hyvin se mennee, hope so :P Nauttikaahan näistä lomatunnelmista ja koittakaa päästä fiilikseen mukaan! Koitin vähän rajottaa, etten ihan kaikkia tähän kirjota tai siinä menis lukiessa kaks tuntia. Tärkeimmät kohokohat kuitenkin löytyy! :) Nonni, nyt loppuu, keep in touch

- Janne

Heihei teho-osasto!

Moi taas! :)

Ihan tämän tekstin alakuun tahon kiittää teitä kaikkia lukijoita/tällä sivulla käyneitä; teitä alakaa olemaan pian 1000 kappaletta, jotka on jaksaneet tämän sivun ees avata! ;) Suuret kiitokset siis kaikille, vaikka tätä on vasta vähän reilun kuukauen päivät pijetty pystyssä! Vissiin ees jonkin näköstä kiinnostusta tämä herättää, vai? :D

Aika rientää, aika rientää, kuin siivillä... Taas on viikko hurahtanu, kuten viikot täällä toisensa jäläkeen. Harjottelua on taas duunattu tällä viikolla, tosin vain kahen työvuoron verran. Harmi, etten saanu minkäänlaisia "omg-kokemuksia" ennää tällä viikolla aikaan, sillä osastolla oli niin vähän potilaita, että välillä meinas jopa tulla tylsää. No, tein minä kumminkin taas kaikkea. Vierailin taas leikkaussalissa kattomassa jonkinmoisen hätäleikkauksen, jota en oikeastaan ees ymmärtäny, mikä siinä oli. Luin vaikka kuinka moneen kertaan sen potilaspaperin, että mitä siinä tehtiin, mutta täyttä varmuutta en saanu... Mahaa siinä kuitenkin auvottiin, ja no, oli taas ihan mielenkiintonen kokemus käyvä siellä leikkurissa, vaikka taas piti 4 tuntia seistä tököttää paikallaan! Lisäksi tämmösiä tämän viikon "kohokohtia" oli, ku avustin lääkäriä pleuranesteen punktoinnissa... Ihan mielenkiintonen kokemus sinänsä, ku koskaa ennen oo ees nähny koko toimenpidettä ite ja sitte heti avustamaan... ööööööö joo :D No, selvisin kuitenkin. Osastolla oli myös yks päivä jonkinmoiset "teebileet" (tuolla nimellä minä sitä kutuin :D) nyyttärihengessä. Ihan oli mukavaa, ku kahvihuoneen pöytä notku kaikenlaisista herkuista; eipähän sinä päivänä tarvinnu omia evväitä syyä :D

Joskus jotain kuvaa itestäki :D

Tämä olikin sitte minun neljäs, eli viimenen viikko täällä teho-osastolla. Oli loppuarvioinnit (juu, ainakin nämä neljä ekaa viikkoa hyväksytty! :D) ja jäähyväiset ja kaikkea. Ja voi että minua harmittaa jättää tuo taakseen!! :( Olisin voinu kyllä ne toiset neljä viikkoa ihan hyvin viettää tuolla, ku nyt parin viime viikon aikana on alakanu löytymään vasta kunnollista varmuutta toimia jopa "omin päin" tuolla osastolla ja ohjaaja on uskaltanu jättää minut yksikseen taukonsa ajaksi huolehtimaan potilaastaamme. Mutta kaikki hauska loppuu aikanaan. Nyt peukut kaikki ristiin, että minä saan sen teho-osastopaikan Suomesta ens syksylle! :) Koska jos minä täällä vieraassa maassa ja vieraalla kielellä oon onnistunu toimimaan teholla, nii Suomessahan sitä sitte on supertehokas! :D Oon jo opettajalle kinunnu, että onnistuisko se mitenkää ja ehkä se voiskin onnistua! Minä en oikeasti muuta ennää tämän kokemuksen jäläkeen haluakaan, ku teho-osastoa. Parasta. Koskaan. Ikinä. Löysin oman kutsumukseni siis! :) Mutta eihän siihen mennytkään aikaa ku melekeen valamistumiseen asti... :D Seuraavaksi meen sitte harjotteluun "Medical High Dependence Unitiin", eli sisätautien tarkkailuosastolle. Pitkälti vaikuttaa samankaltaselta ku teho ja ainakin tuon tehon hoitajat on sanonu, että "hyvä että sinne pääsit toisena, se on kiva paikka"... Kattoopa sitte, ootan kyllä innolla ja haluan kyllä ees vähänkään samankaltasen "in lööv <3"-olon siellä niinku tässä teholla :)

"Kivvaa" oli myös tuolla osastolla, ku ohjaaja ja osastonhoitaja alako oikein mukamas kehumaan minun kehittynyttä kielitaitoa... Englantini kuulemma on niin selkeää ja niin hyvää, koska heillä on tämä Skottiaksentti :D No ok, oon minä itekki sen huomannu, että englannin taito niin puhumisen ku ymmärtämisenkin osalta on kasvanu, mutta jotenki tuommoseen kehumiseen suhtautuu vähän skeptisesti... Kannustivat muka oikein vaan vieläkin rohkeammin hyppäämään juttuihin mukaan ja potilaiden kans jutusteluun... Parhaani teen, parhaani teen, mutta ne ei tiiä ettei se ihan heleppoa oo!

Muuten tämä viikko on ollu aikalailla kökkö, jos suoraan sanotaan :D Heti alakuviikosta sairastuin jonkinlaiseen kevätflunssaan ja nuhan kourissa on oltu sitte pian koko viikko. Kivasti meni alakuviikon vappaat ihan tyystin vaan neljän seinän sisällä, ku ei jaksanu ees ajatellakaan lähtevänsä mihinkää ku oli niin voimaton ja laiska olo. Onneksi tämä tauti kuitenkin vähän laantu ja pystyin harjotteluunkin, vaikkei se puolikuntosena niin "hekumaalista" ollutkaan :D

Lisäksi tuota sairastumista ja kökköä viikkoa varjosti se, kun täällä kämpässä oli melkeen kolome päivää sekä lämmitys että kuuman veen tulo poikki! Ja sekö se pisti suomeksi sanottuna vituttamaan. Minä mukavuudenhaluisena suomalaisena oon tottunu, että kämppä on aina lämmin ja lämmintä vettä saa ku haluaa eikä tarvi juosta kaverin luo suihkuun ja ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ! :D Meinasi jo hermot olla tiukilla, ku pystyny kunnolla nukkumaan, ku kämppä oli niin jäinen. Mutta onneksi tuokin on nyt korjattu ja lämpöä ja lämmintä vettä riittää taas! :) Kävästiin me yks päivä taas käveleskelemässä, minulle ainakin tuntemattomalla alueella, aika pitkälti tuonne satamaan päin. Etittiin yhtä "kääpiökylää", joka täällä kuulemma on käymisen arvonen paikka, mutta eihän me sitä ees löyvetty :D Ihan kivaa seutua oli kuitenkin ja päivä oli pitkästä aikaa kunnolla aurinkoinen. Valehtelematta varmaan 2½ viikkoa oli putkeen pilivistä, tuulista tai lumisateista ja jos aurinko paistokin, nii olin töissä :D Reilua. Siellä satamalla oli taas, yllätys yllätys, vanha kirkko ja hautausmaa ja ne on kyllä aina niin hienoja paikkoja täällä! Vaikkakin siellä hautausmaalla oli kyllä jäljistä päätelleen harrastettu arvolleen sopimatonta käytöstä, mutta siitä ei sen enempää :D Jokkainen luokoon mielikuvan omassa päässään. :D

Sain minä aikaseksi tällä viikolla myös aloteltua asioiden hoitamisen sinne Suomeen päin; laitoin kämppähakemusta vetämään, ettei palatessa tarvii sitte sillan alla asua. Peukut pystyyn myös tässä asiassa, että tällä kertaa minua onni soisi, eikä tarvis ennää muuttaa semmoseen kirpunkolon kokoseen solukämppään, vaan saisin ihan kunnollisen kämpän tällä kertaa! :P Onhan niillä siellä viitisen viikkoa aikaa miettiä asiaa, että minkälaista luukkua mulle tarjoavat...

Jebou, tässä nyt kuudennen viikon kuulumiset perjantaihin asti. Jospa tämä loppuviikko menis paremmissa merkeissä, että tautikin helepottas kunnolla ja kaikkea mukavaa sais tehä ja nähä taas! :) Teen tämän blogin näin perjantaina, tavanomaisesta lauantaista tai sunnuntaista poiketen siksi, koska nyt alko meillä lomaviikko ja reissun päällehän sitä lähtään. Aah, ainakin 11 päivää näillä näkymin vappaata, ku en vielä seuraavan harjottelun vuoroja tiiä! Lauantaina startataan bussi kasilta aamulla kohti Invernessiä eli ihan pohjoseen mennään alkuun, jossa ollaan kaks yötä. Lontootakin on nyt tämän viikon suunnitelmiin ehoteltu ja makusteltu ja minullehan se passaa! Minä en täällä ollessa oo muuta ajatellukkaa, että millon sitä lähtis Lontooseen. En tiiä, mikä minua siinä niin viehättää, ku koskaa siellä käyny, mutta se tuntuu vaan semmoselta "must"-paikalta täällä! :D Vaikkakin bussi-/juna-/mikävaan matkustustapa on sinne pitkä...

Hoivoi, kylläpä tähän taas tuli tekstiä :D  Kirjottelinpahan vain kuulumiset juurta jaksain :D Edelleen tämä bloggaaminen on niin ykkösjuttu, ettette tiiäkkää! Kokkeilkaapa joskus!

Nojoo. Nyt loppu. Keep in touch Finnish guys,
- Janne

Puoliväli lähestyy...

Moi! :)

Viides viikko loppuu täällä juuri eli puolivälissä aletaan olla reissua... Ou nou, aika mennee liian nopiasti! Ihan herrää tähän todellisuuteen, että sitä pitäs vissiinni laittaa kämppähakemusta menemään ja alakaa kattelemaan lentoja takasi sinne kotosuomeen. ÄÄÄÄÄÄÄÄ, ei jaksa sitä ressiä, varsinkaan muuttoressiä sitte, mikä eessä on :D Mutta pakkopa tuo on, ei se muukaan auta! Koulu ja kesätyöt kuttuu, taas...

Kolmas viikko teho-osastollakin on nyt takana ja tällä viikolla mulla oli neljä työvuoroa (12½-tuntisia edelleen). Viikko oli kyllä oikein mielenkiintonen jälleen kerran, vaikkakin myös toisaalta rasittava. Vissiin nuo nyt tällä viikolla on alakaneet ihan oikeasti "luottamaan" minnuun tuolla, että hoitajaksi sitä ollaan kohta valmistumaisillaan, ku kaikki huutaa "voitko tulla avuksi tänne"... 

Tällä viikolla heti ekana päivänä maanantaina näin elämäni ensimmäisen oikean elvytyksen...! Pikkusenko oli mielenkiintosta kattoa ja olla ite siinä mukana kans, mutta harmi, ku ite ei päässy "painamaan", sillä minä NIIIIIIIIIIIN oisin halunnu koittaa miltä se tuntuu :D Noo, kokemus oli kuitenkin nähä ja olla muuten siinä mukana, ts. minä olin siinä "ylimääränen" ja olin vaan monitoreiden töpseleitä seinään laittava... Noo, apuna kuitenkin! :) Tuo elvytystilanne kokonaisuutenaan oli kyllä niin opettavainen, ettei toista. Minä oon aina ajatellu, että elvytys = kaaos ja kaikki juoksee ku päättömät kanat. Mutta ei. Tuossa lääkäri otti omalla rauhallisella asenteellaan tilanteen haltuun sen verta hyvin, että kellään ei ollu minkäänlaista paniikkia ja kaikki toimi rauhallisesti... Tietää siis ite kans joskus, jos/kun elvytystilanteeseen joutuu, ettei se oo paha laisinkaan :) Tätä potilasta elvytettiin yhteensä 20 minnuuttia ja se elvytys meinattiin lopettaa "tuloksettomana", mutta tadaa! Niin se vaan siitä virkosi :)

Tällä viikolla lisäksi nyt harjottelussa pääsin peräti avustamaan lääkäriä kanyloinnissa... Joo, itehhän sen oisin halunnu tehä, mutta ei! :( Toisaalta ihan hyvä varmaan, etten sitä tehny, ku potilas oli aika rauhaton ja minun työvuoro kulu käytännössä siihen, että piän sen käsiä alollaan, ettei se repäse intubaatioputkea pois xD Lääkäri oli kyllä tyytyväinen apuuni ja olin silleen, että jee! Ja olihan meillä tuolla osastolla myös koulutusta injektioiden pistosta... Nuille hoitajille pijettiin koulutusta "uuesta tekniikasta", kuinka pistää injektiot. Mutta hahaa, se oli ihan sama käytäntö niinku meillä Suomessa on jo ajat sitte opetettu ja olin silleen "ei voi olla totta -.-". Pääsin siinä sitte näyttämään sen tekniikan kaikille, miten se tapahtuu ja kaikki oli silleen "ooo, sinä oot hyvä". No kai sitä on, ku koulussa tuommonen tekniikka opetettu ja se on iskostunu takaraivoon :D

Minun ohjaaja on tällä viikolla ollu inhottava, ku se on pakottanu minut mm. puhumaan lääkäreitten kans! Hän kuulemma haluaa arviointia varten nähä, että minä oon puhunu niille... Ok, siinä muuten mittää, mutta ku vieras kieli... Kyllä sitä Suomessa ihan varmasti lörpöttelis lääkäreittenkin kans! Noo hyvin kai nuo meni ja ohjaaja on tyytyväinen, pijettiin siinä sitte "arviointikeskustelua" ja täyteltiin minun työkirjaa ja tästä ekasta neljästä viikosta ois pukkaamassa tätä menoa arvosanaksi A eli paras! :) Vissiin jottai tehny hyvin ja oikein... ;) Harmittaa kyllä, että tämä teho-osastojakso loppuu ens viikolla... Parasta aikaa kyllä ollu.

Pakko avvautua myös aina jostain; tällä kertaa nimestä :D Mikä siinä on niin vaikeaa sanoa oikein "JANNE"?! Minä oon viimesen viien viikon aikana ollu Jaane, Jaana, Jan, Janr, Jane, Janice jne. Hoivoi... Mutta yks päivä oli ku "hunajaa korville", ku yks potilas osasi sanoa Janne ihan täydellisesti oikein ja sannoin sitte, että "oi tuo kuulosti niin hyvältä" nii se totesi, että hällä on ruotsalainen ystävä, jolla on samankaltanen nimi ku mulla. Pieniä iloja sitä voikin mahtua, mutta ku rehellisesti sanottuna mulla on niin ärsyttäny tuo, ku eivät ossaa sanoa sitä mitenkään oikein, vaikka paperillakin on näyttäny nimen! :( Kai se on tuo tuplaN, joka sen vaikeuksen tekkee... Kai? Mutta oon luovuttanu jo "rautalangasta takomisen" tuon nimen suhteen ja oon tyytyväinen, jos ees JA siitä löytyy :DD

Tällä viikolla käytiin tutustumisreissu täällä olevalle rannalle. Ihan kivan olonen paikka ja ihan sairaan pitkä ranta. Ajateltiin, että mennään käymään siellä majakoilla, mutta ne oli niin kaukana siellä horisontissa, että peruttiin ajatukset; kiitos vain sen tuulen taas! :/ No, sain minä kumminkin kerättyä simpukoita sieltä muistoksi, ettei hukkareissu ollu... Ehkä siellä vos pyörähtää uuelleenkin joskus paremmalla säällä ja kävästäkin vaikka niissä majakoissa, mikälisikäli niihin on sisäänpääsymahollisuus.

Jossain löytyy vanhoja puhelinkoppeja :)

Kovaa vauhtia nyt mennään kohti neljättä, ja viimestä, harjotteluvikkoa tuolla teho-osastolla. Sen jäläkeen on viikon "loma" ja kyllähän tässä on pikkuhilijaa ehkä alakanu muotoutumaan, että reissun päälle sitä vois lähteä :) Ja sehän minun korvaan kuulostaa niin hyvältä, että pääsis kiertelemään muuallehi, ku tänne Aberdeeniin. Katotaanpa sitte, mihin sitä mennee, mutta jossain on pakko käyvä, se on ihan satavarma! :D

Harmittaa toisaalta vähän, ku Pääsiäinen mennee täällä, koska täällä se ei oo mikään. Päivä muiden joukossa. Puhuttiin siitä varsin osastolla, että kuinka iso juttu se Suomessa on nii ne kyllä yllätty siitä, ku Suomessa on kaupat ja kaikki kiinni pääsiäisen aikoihin... Noo ne on taas nämä kultturierot, toisaalla arvostetaan toista :P Eipä tässä nyt muuta. Hyvät Pääsiäiset sinne kotosuomeen kaikille ja mukavaa kevään jatkoa, keep in touch,

-Janne

Kuukauden päivät takana...

Moi taas! :)

Kuinka harmittavalta se tuntuukaan, nii myönnettävä se on, että kuukauden päivät alkaa olemaan takana täällä... Ja kysymys kuuluukin, että missä välissä se aika oikein hurahti??! Ihan tuntuu niinku vasta eilen oltais istuttu siinä lentokonneessa matkalla tänne! :D No, onhan tässä vielä parisen kuukautta aikaa oleilla täällä, onneksi! :) Kierreltäviä paikkoja olisi vielä paljon, joissa haluaisin ehkä vierailla...

Samalla jos kuukauen päivät täällä on takana, takana on nyt myös toinen viikko harjoittelua. Edelleen siellä teho-osastolla ollaan, mutta tällä viikolla tein vuorot sydänteho-osaston puolella! :) Yhtä mielenkiintonen ja opettavainen paikka oli, kuin edellisen viikon "perus teho-osasto". Oli mahtavaa, kun heti ensimmäisenä aamuna tuon sydäntehon ohjaajani kysyi, että haluanko mennä kattomaan ohitusleikkausta! Totta mooses halusin, ku en oo koskaa ennen vielä leikkaussalissa ollu "kunnollista leikkausta" kattomassa! :) Leikkaus oli todella mielenkiintonen ja näkipähän nyt tuota leikkaussalin maalimaakin, miten siellä hoitajat, kirurgit ja muut henkilökunta toimii! :P Leikkaus kesti kokonaisuutenaan viis tuntia ja voi luoja, että minun jalat ja selekä huusi hoosiannaa sen paikallaan seisomisen jäläkeen...! Ja se palavan ihmislihan ja luun haju sekä se sirkkelin ääni, ku rintalasta halkastiin... Iyh :/  Mutta no, kokemus auttaa unohtamaan kivun ja säryn, joka siitä aiheutu ja ohjaajani alko kyselemään site loppupäivästä "ootko sinä kipeä"..:D Joo, olin.

Muuten tuolla sydäntehon puolella pääsin aikalailla samoja hommia tekemään, kuin perustehon puolella. Pääsin JOPA lääkehoitoakin toteuttamaan, ku ohjaajan kans asiasta keskustelin. Täällä kun opiskelijoilla ei oo oikeuksia totteuttaa lääkehoitoa juurikaan laisinkaan ja kysymys kuuluukin, miksi? Minun mielestähän sitä parraiten oppii just ite tekemällä, eikä pelekkä kattominen anna "tuntumaa"... Noo, käytänteet on nämä täällä :P Eniten minua tässä viikossa inhottaa se, josta jo viime viikolla kirjottelin, että hoitajat siivoaa potilaspaikan/-sängyn katosta lattiaan. Jopa MINÄ jouvuin sitä tällä viikolla harrastamaan myös ja olin suunnattoman raivoissani, koska minusta ei OLLA KOULUTTAMASSA SIIVOOJAA! Ja oon muutenkin niin laiska siivoamaan, koska en siivoamisesta pahemmin tykkää :D Oli hyvä, ku ohjaajan kans sitte siitä keskustelin, että meillä kyllä Suomessa on vartavasten siivoojat, jotka hoitaa tämän homman, nii se totes "oi, oot onnenpoika" :D Todellakin, hoitamiseenhan sitä pitäs keskittyä, eikä kaiken muun kiireen keskellä alakaa vielä siivoilemaan... Vielä pitäis saaha "tapeltua" (ok keskusteltua) ohjaajan kans, että pääsisin hänen kanssaan tekemään ohjatusti asioita, joita Suomessa saisin tehdä harjottelussa... Viime viikolla hän sanoi, että harkitsee asiaa, mutta katotaanpa huomenna, mihin tulokseen hän on viikonlopun aikana tullut! :) Se vielä tästä harjotteluviikosta, että USKALSIN puhua potilaiden kanssa! :) Se on mulle ollu jotenkin semmonen kynnys, koska tämä oma, vielä kehittymäisillään oleva englannin taito eräällä tapaa hävettää, eikä sitä uskalla alakaa puhumaan. Mutta hyvin ne potilaiden kanssa jutustelut meni ja nehän on ihan innoissaan siitä, ku sanoo että on Suomesta! :) Ihmeen kaupalla jutun juurta alakaa löytymään, ku ne alakaa kyselemään kaikkea asiota Suomesta, niin säästä kuin suomen hintatasosta! :D Mukavaa, I like!

Ja jotenkin oon tuolla osastolla kyllästynyt tuohon ainaiseen paperisotaan! Täällä tosiaan KAIKKI kirjotetaan paperille. Ohjaajan kanssa siitäkin keskusteltiin, että meillä on Suomessa olemassa tietokoneille ohjelma, joka sisältää kaikki lääkärinmääräyksistä laboratoriotilauksiin. Ja että joka osastolla on osastonsihteerit, jotka auttaa mm. labrapyyntöjen jne. purkamisessa. Ja siitäkö se innostu, että miksei täällä?! :D Totesin, että ehkä heilläkin joku päivä näin... Kunhan tämä maa tästä 1800-luvulta jumittumisestaan pääsee etenemään xD (Tätä en siis sanonu, mutta ajattelin :D)

Tähän viikkoon on taas kyllä mahtunut muutenkin paljon. Tiistaina vappaapäivänä uskaltauduin yksikseen lähtemään kaupunkiin kunnon lenkille ja 4 km siinä hurahti! :) Kiertelin ja kaartelin ympäriinsä vain tätä kaupunkia, eikä aina tuossa keskustassa... Näkemisen arvosta oli kyllä taas siellä sivukujilla, harmi ku jäi puhelin kämpille, että oisin saanut kuvia napsittua! Lauantaina (eli eilen) tehtiin Nikon kans turistireissu Stonehaveen, Dunottar Castleen. Matka oli kyllä mieleenpainuva ja voi voi niitä maisemia!!! :) Ainoa haittapuoli oli kyllä se sairaan kylymä tuuli siellä, joka puhalsi varmaan 30 m/sekunti ja meinas kyllä tämmösen pienikokosen ihmisen viiä ihan mennessään! :D Lisäksi se, että se linna oli suljettu, joten sinne sisälle ei päästy seikkailemaan, vaikka minä ainakin olisin halunnu! No mutta, kyllä nuo maisemat riitti oikein hyvin... Ne kyllä painautu verkkokalvolle ja mieleen lopun iäksi, ku sai katella muutakin, ku tätä harmaata kaupunkia! :) Maaseutu on täällä niin kaunista, että huhheijaa!

Esimerkkikuva tuulesta :)

Matkustus ainakaan bussilla ei täällä ole kallista, sillä meno-paluulippu makso vaan n. 8 euroa ja matkaa kumminkin oli semmoset parisenkymmentä kilsaa. Tässä ei kyllä auta muuta, ku alakaa urakalla suunnittelemaan reissuja ympäri Skotlantia ja vois tuolla Englanninkin puolella pyörähtää... :) Nähtävää ja koettavaa sielläkin varmasti on ja minuun on nyt tullu matkakuume! :D Oivoi. Mutta kerran ku täällä ollaan, nii samahan se on nauttia täysin rinnoin, nii onpa sitte muistorikasta aikaa viettää siellä kotosuomessa, eikö vain? ;) Kunhan vain sää paranisi, eikä olisi tuota helevetin tuulta näin kovana, nii mielellään sitä kiertelisi ja turisteilisi vaikka sun missä!

Dunottar Castle... NIIIIIN komia paikka!

Kolmatta harjotteluviikkoa kohti mennään taas kyllä hurjaa vauhtia... Nyt oli vain viikonloppu vapaata, mutta sainpahan 12-tuntisista työvuoroista uupuneet jalakani sentään elvytettyä :D Ens viikolla ne on taas samassa jamassa. Oon sitä mieltä, että tuommoset 12-tuntiset vuorot ei oo minulle tehty. Onneksi meillä Suomessa on vain sen 8 tuntia. Mutta ehkä minä vielä ehin tässä seuraavan 6 viikon aikana tottua nuihin :D

Tänään, sunnuntaina, sain paketin kotosuomesta :) Oikeasti se oli saapunu jo perjantaina, mutta saapumisilmotus oli niin pieni, etten sitä postilaatikossa ollut huomannu :DD On niin mukavaa saaha tännekin postia, varsinkin ku paketti sisälsi suklaata, kahvia, salmiakkia, suomalaista, KUNNOLLISTA, röökiä sekä muita mukavia mielitekoja... :) Piristäviä tämmöset aina, eikä tarvii nyt vähään aikaan maksaa ittiään kipiäksi ostamalla tätä sairaan kallista röökiä täältä! :)

Omg, kylläpä tähän taas tuli tekstiä :D No, saattepa toverit rakkaat taas kunnon pläjäyksen kuulumisia ja minä ku oon ihan hurahtanu tähän bloggaamiseen! :D Yks kaveri minulle kerran toteskin, että oon sen olonen ihminen, että tykkäisin blogata ja niinhän tässä nyt kävi... Heh :) Keep in touch Finnish guys ja nauttikaahan komiasta keväästä siellä! :)

- Janne

Moi taas! Kolmas viikko jo hurjaa vauhtia lähenee loppuaan, joten on aika taas päivittää viikon mittaan kertyneet kuulumiset :) Heti tähän alkuun on pakko sanoa, että tämä teksti tullee sisältämään lääke-/hoitotieteellistä sanastoa, mutta no worries, kyllä te voitte tätä silti lukea! :)

Täällä Aberdeenissa kyllä näkkee ja kokkee kaikenlaista uutta päivittäin. Ei tarvi ku pikkusen lähteä "tutulta ja turvalliselta" pääkadulta kävelemään pienimmille sivukujille, jossa on jo jotain aivan erilaista nähtävää... No ok, niin on varmaan Suomessakin, mutta siellä asiaa ei silleen tuu aatelleeksi, kai? :D Sen myös huomaa, ku tässä on ajatellu, että Skotlanti on muinoin ollu varmasti hyvin uskonnollinen paikka, ku kirkkoja, jo käytöstä poistettuja sellaisia, löytyy tyyliin 100 metrin välein. Päätettiinkin Marrun kans yks päivä kävellä kauppareissu vanhan hautausmaan ja kirkon poikki ja voi luoja, että olihan se komia paikka! :DMitä minä luin, niin tuo hautausmaa on poistettu käytöstä joskus 1700-luvun lopulla, että aikas historiallinen paikka siis!

Aina ku vaan mahollista (=ei olla työvuoroissa) me täällä elellään turistielämää ja kierrellään kaupungilla. Ja shoppaillaan ittemme aina kipiäksi... No vitsi vitsi, mutta nyt jo oon alakanu miettimään, että mihin minä saan puskettua nuo jo nyt shoppailemani vaatteet ym. mukavuudet, ku lähen takas Suomeen?? :D Ja minusta on alakanu entistä enemmän tuntumaan, että minä niin haluan mahollisimman pian lähteä käymään joissain muissaki paikoissa, kuten Edinburghissa, Glasgow'ssa tms. paikoissa! Junat täällä ei oo kalliita, nii heleposti voi lähteä ja kun tuon opiskelijakortinkin omistaa, nii luulis silläki saavan alennusta?? Onneksi tässä on aikaa vielä parisen kuukautta, nii ehkäpä tuota ehtii hyvin! :) Vaikkakin minua järkyttää suunnattomasti se ajatus, että ollaan oltu täällä jo kohta KUUKAUSI!! Missä välissä se aika oikein hurahti?!

Tosiaan, nämä kaheksan viikon harjottelut alako tällä viikolla ja minähän oon siellä teho-osastolla nyt alkuun. Heti aluksi oli vaatimattomasti kolome 12½-tuntista yövuoroa, joten tämä viikko on menny ainaki alkuviikon osalta pelkästään töissä ollessa ja nukkuessa :D Mutta eipä haittaa, sillä minä oon niin rakastunu tuohon teho-osastoon ja oikeasti oon päässy tekemään ja näkemään enemmän juttuja, kuin koskaan Suomessa ollessa harjotteluissa. Minun ohjaajakin (tai no, täällä puhutaan mentorista) on tosi mukava ja antaa tehä kaikkea sekä neuvoo tosi hyvin. Lisäksi opiskelijan rooli on täällä aivan toinen kuin Suomessa, eivät oo napisemassa ja vittuilemassa joka asiasta, vaan oikeasti ottavat mukaan "työyhteisön jäsenenä" ja antavat tehä ja kokeilla asioita... Vaikkakin tuo minun ohjaaja puhhuu aikamoisella skottiaksentilla, mutta hyvinhän tuota on ymmärtäny ja saanu selevää, mitä se tarkottaa, vaikka välillä joutunu kolomekin kertaa kysymään, mitä se tarkottaa! :DD Se hyvä puoli tässä nyt on, että ainakaa minua "vaihtarina" ei pakoteta ottamaan omia potilaita/pitämään vuoronvaihtoraportteja "kielimuurin" takia... Mutta ehkä tuota vois yrittää sitte loppuajasta, ku tullee kunnolla varmuutta tähän englannin käyttämiseen, sillä oonhan tuota jo joutunu kirjottamaan vuororaportit :D:D

Eniten minua täällä sairaalalla ihmetyttää aseptiset eroavaisuudet verrattuna Suomeen. Just ku oon nyt itelle saanu kasvatettua semmosen suomalaisen "aseptisen omatunnon", miten sairaaloissa hygieniaa pietään yllä, nii täällä minä oon NIIIIIIIN järkyttyny monista asioista, jotka on suoraan sanottuna päin persettä. Ihmekö tuo, että tämän koulun opettaja sanoi MRSA:n olevan hirveä ongelma täällä. Eroavaisuuksia mm.:
- Täällä käytetään työkenkinä lenkkareita, sisäpelikenkiä tms., joita nyt luonnollisesti EI voi kovin helpolla pestä. Samahan tuo on eka juosta lenkki pihalla niillä ja tulla sitte sairaalalle töihin ja kantaa kaikki koiran paskat jne. sisälle :))
- Täällä ei käytetä käsidesiä juurikaan lainkaan, paitsi minä. Pesevät käsiään 24/7. Ja onhan se mukavaa, ku minä omien mikrobiologisten ohjeiden mukaan käteni pesen ja ne kattoo "miten sinä nuin pitkään peset käsiäsi"... Ja se käsidesi sitte. Ku minä sitä käytän ennemmin, kuin pesen käsiä, nii se on semmonen "omg" niille. Huoh! :D

"Säkkipillimiehen patsas" :D

- Kaikkein eniten minua järkyttää se, että esim. arteriaverinäytteen oton jäläkeen laitetaan vanha, jo käytetty korkki takasi paikalleen... Minä oon aina silleen, että eiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii! Sama laittaa likasten peittojen päällä pyöriny korkki takasi täysin suoraan infektioporttiin ja ootellaanpa sitte vaan sepsistä jne. Ja ku ne ei puhista täällä kanyyleitä, ku laittavat infuusiot tippumaan.... KÄÄÄÄÄÄÄÄK!
- Täällä hoitajilla on sormukset käessä töitten ajan, että paljopa se käsien pesu hyövää, ku sormusten alla on iso läjä mikrobeja :D
- Potilaan lähtiessä hoitajat siivoaa potilassängyn/-paikan katosta lattiaan... Suomessa niitä varten on siivoojat, onneksi, koska minua ei nyt ainakaan siivoojaksi olla kouluttamassa :DD

Mutta meeppä sanomaan nuista :D Täällä käytänteet on nämä, joita EN AIO oppia, vaan piän yllä Suomessa oppimani korkean aseptiikan. Mutta muuten minä nautin tosiaan tästä teho-osastosta. Arteriaverinäytteen otot sujuu jo vaikka silimät kiinni ja saan ottaa niitä ihan yksikseen iliman valvontaa. Myös nuo kymmenet erilaiset monitoritkin on tullu jo tutuksi ees jollailailla. Ekg-käyrät ja kaikki muut kans... Oih <3 Minä oon ihan turhaan pelänny/kauhistellu nuita monitoreja koulussa, vaan paskat! Jos minä nitä täälläki "ei omalla kielellä" ossaan ees jotenkin käyttää, nii Suomessahan se on sitte niin tuttua kauraa. Ja oon vihdoin selättäny pelon kolmitiehanan käytöstäkin!! :D Minä niin haluan joskus teho-osastolle töihin; pyrkimys on nyt, että saisin ens syksyn viimesen harjottelun tehä teholla Suomessa, omalla kielellä ja kunnon opilla ja ymmärryksellä :)

Ensi viikolla on vuorossa sydäntehovuorot ja voi että minä jo ootan innolla taas! :)) Vaikka minun oma ohjaaja on ens viikon lomalla, mutta onpa tuohon totuttu, että mennee vaan "hei, kuka on minun ohjaaja tännään?" Kuhan ei vaan satu joku v****pää siihen sitte :D:D Nyt on keskiviikkoon asti "vapaata", mutta saattaa olla, että meen jo sairaalalle vuoroon tiistaina, jotta saa näitä tunteja täyteen riittävästi... Niitä ku pitäs tulla se 320 / 8 viikkoa... Outs. No ok, ei paha ku Suomessa pitäs tehä sama, mutta täällä nuo vuorojen sumplimiset jne. on kymmenen miljoonaa potenssiin 2 miljoonaa kertaa hankalampaa ku kotosuomessa, ku nuo vuorot on tehty jo valamiiksi!! :D

Hohhoo, tulipa taas tekstiä :D Mutta minä oikeasti tykkään kirjottaa tätä! :D Oon ihan hurahtanu tähän bloggaamiseenkin siis... Mutta eipä tuo varmaan haittaa :) Yks päivä täällä oli pikkunen lumimyräkkä ja lunta tuli sen 2-3 senttiä. Ja hoitajat oli kauhuissaan ku aioin kävellä kämpille... Kyselivät, että oonko nyt ihan varma ja että onhan mulla oikeanlaiset kengät kävelemiseen lumessa... Hei haloo, meillä Suomessahan lunta on siitä lokakuusta huhtikuuhun, että jos siinä ei oo tottunu kävelemään lumessa, nii jo on kumma! :D Ja sen lumimyräkän aikana ja matkalla kämpille valehtelematta 5 hiekotus-/suola-autoa oli heti puhistamassa teitä ja liikenne oli kaaoksessa :D Voi voi voi... Ja minulta kysellään päivittäin, että onko tämä Aberdeenin sää liian kylymä... No ei oo, ku oon tottunu siihen -10-20 asteen pakkasiin ja täällä +5 :D

Mutta nyt hei lopetan tämän kirjottamisen tai eihän tätä kukkaa jaksa lukia! :D Mielelläni olisin kirjottanu vaikka toiset mokomat, mutta ens viikolla sitte! Pärjäilkäähän Suomessa, minä pärjään täällä. Keep in touch Finnish guys,

- Janne

Toinen viikko; yliopistoelämää!

Jebou! Toinen viikko alkaa olemaan nyt takana ja joo tähänkin viikkoon on mahtunu PALJON. Vaikkakin tuntuu, että aika mennee täällä oikeasti liian nopiaa, nii silti sitä miettii, että miten yhteen viikkoon voikin mahtua näin paljo tapahtumaa.

Nyt sitä sitte ollaan virallisia opiskelijoita myös täällä :)

Tämä viikko on tosiaankin vietetty yliopistoelämää; meillä oli tällä viikolla orientaatioviikko harjoitteluun liittyen, joten yliopistolla oli kaikennäköistä tapahtumaa/tapaamisia maanantaista perjantaihin. Yliopistosta sen verran, että se oli varmaan miljoona kertaa modernimpi ja uudempi, kuin meillä Suomessa Kajaanissa, että oli kyllä ihan helekatin hieno paikka. Harmi, etten ottanu kuvia, mutta koittakaa luoda mielikuva rakennuksesta :)) Pitkiä päiviä tehtiin koululla ja meillä oli siellä oppitunteja mm. potilaiden siirtelystä, ensiavusta, lastensuojelusta jne. Ok, luitte oikein. Meillä KOLMANNEN VUODEN opiskelijoilla oppitunnit potilaitten siirtelystä.... Hmmm, ainakin minun mielestä ne oli turhempaakin turhempia, ollaanhan niitä jo aiemmissa harjotteluissa/töissämme/koulussa itessään tehty ihan riittämiin, mutta pakkopa tuo on käyvä ku käsky käy :D Ensiavun kertaaminen oli jees, ku minun mielestä sitä ei voi koskaa osata "liian hyvin" ja kuitenkin ku ens viikolla oon menossa harjotteluun teho-osastolle, jossa oikeasti voi tulla vastaan elvytystilanteita... Toivottavasti ei tai oon varmaan ihan "kääk" :D Ja nuo lastensuojelutunnit oli kans ok, ku sai ihan uuenlaista näkemystä siihenkin asiaan ja tietenkin tämä moniammatillusuus muistaen, josta koulussa niin paljo paapatetaan ;) Ja sekin hyötypuoli tässä viikossa oli, että joutu koko viikon kuuntelemaan/käyttämään englantia, niin huomaan, että minun englannin ymmärtämys on kasvanu jumalattomasti... Melekeen mikkää ei tuota mulle ennää ongelmaa ymmärtää ja oon ihan "oih"! :) Vielä ku löytäs riittävän varmuuen puhua englantia silleen, ettei jäätyis/takertuis johonkin tiettyyn sanaan, jota ei löyvä/ossaa sillä hetkellä sanoa oikein... Mutta aikaa on vielä kehittyä!!

Vastaukset a'la Janne, ku ei mitään hajua ollut! :)

Tähän asti oon pelänny täällä noita busseja, ku ne liikkuu ku mielipuolet ja tuntuu, että ajelevat päälle ja kaikkea, mutta hahaa! :D Pelot on selätetty ja matkustin jopa kolomena päivänä nuilla busseilla! Vaikkakin se matka on yhtä hullua, tai tuntuu hullulta siinä kyydissä entä kattois sitä menoa kadulta käsin :D Nojoo, muta hengissäpä tuota on kuitenkin selvitty niistä matkoista aina kaupunkiin ja kämpille asti! :)

Torstaina käytiin sitte tutustumassa tähän sairaalaan, jonne mennään huomisesta alkaen harjotteluun. Onneksi se on mukavan lähellä tätä kämppää, semmonen vähän alle puolen tunnin kävelymatka, joka ainaki minulle on just passeli! Saapahan minunlainen, muuten patalaiska, ihminen ees pakosta jonkun verran liikuntaa! :D Sairaala oli iso, joten ootan oikeasti innolla, että mitä kaikkea sitä pääsee siellä kokemaan. Minun harjottelupaikat oli aiemmasta poiketen pikkasen muuttuneet; aluksi minun piti mennä 5 viikoksi teholle ja 3 viikoksi päivystykseen, mutta nyt meen 4 viikoksi teholle ekana, jonka jälkeen 4 viikoksi jonkinlaiselle sisätautien erityistarkkailuosastolle... Ok, osasto, jonne potilaat tulee teholta, jos joku ei ihan sisäistäny, mitä tuolla tarkotetaan. Oikein on mielenkiintoset paikat ja varsinkin tuota sisätautien paikkaa ootan, ku siellä se minun tuleva ohjaaja oli NIIIIIN kiva :) Ja btw, saan kunnia olla koko osaston ENSIMMÄINEN opiskelija, joka sinne on otettu harjotteluun! :) Pakko siis laittaa lippu korkealle ja olla oikein hyvä siellä ;) On myös hienoa havaita, kuinka ne "arvostaa", että ollaan kolmannen vuojen opiskelijoita. Minulle ainakin tuli semmonen olo, että tässä vaiheessa oleville opiskelijoille annetaan vastuuta/luotetaan, että osataankin jottai. Tämänkin takia ootan innolla näitä harjotteluita, koska Suomessa on aina olemassa se "opiskelijan rooli" harjotteluissa, joka ei todellakaan oo se maailman paras rooli. Toivottavasti täällä asiat ois paremmin! :)

Siinä ne nyt on; Fish and chips! :)

Täällä olevaan, ainakin minun makuun liian rasvaseen, ruokaan oon alakanu pikkuhiljaa kyllästymään. Kaupasta koitan aina ettiä sen "terveellisimmän" vaihtoehon ja voi KÄÄÄÄÄK, kuinka minä kaipaan ruisleipää... Täällä saa vaan tuota pullamössövaaleaa, joka on niin örb :S Kotosuomessa minä en juurikaa koskaa käytä vaaliaa leipää, joten pikkunen totuttelu tottua tuohon. Seuraava askel on hommata enemmän astioita/ruuanlaittovälineitä, jotta pääsen oikeasti taas oman rakkaan harrastukseni, kokkailun, pariin täälläkin!! Kyllästyttää olla toimettomana, ku senkin ajan vois käyttää ruuanlaittoon, jollon varmasti saa mielekästä ruokaa; ilman ylimäärästä rasvaa ja muita ällötyksiä, kuten herneitä tai papuja :D Nojoo, ei nyt ennää jaksa valittaa tästä, mutta oli PAKKO! :D Vielä ruuasta puheenollen, täällä kouluruoka on sairaan kallista verrattuna Suomeen... Jotain 3 puntaa maksaa ateria, joka annostellaan tietyn kokoseksi = et voi ite ottaa sitä ruokaa. Eikä hintaan sisälly leipää tai juomaa. Toista se on meillä; maksa 2.60 euroa ja syö ja juo niin paljo ku jaksat! Hoivoi, jälleen kerran sarjassamme asiat, joka on niin paljon paremmin Suomessa!... :D

Kuva jostain linnasta iltamyöhällä otettuna :P

Loppuviikko menikin sitte taas rentoutuessa; tämän koulun opettajan toimesta/pyynnöstä tutustuttiin täällä harjottelussa oleviin muihin suomalaisiin. Oli kyllä tosi kiva, että opettaja antoi yhteystiedot, sillä ainakin minun mielestä oli TOSI huippua tutustua näihin... Tätä kautta on nyt taas monta uutta kontaktia täällä Aberdeenissa ja jee! :)) Mikäli tämä toinen viikko oli jo "tositoimissa" olemista tuolla koululla, niin tällä viikolla vasta onkin, ku harjottelu alakaa virallisesti. Ja mullahan se alakaa niinkin vaatimattomasti, että mulla on kolme yövuoroa putkeen, jotka kaikki 12½-tuntisia. Saattaapa olla, että nyt kokeillaan sitte, mitä se Keräsen poika jaksaa! :D Suomessa oon tehny maksimissaan kaks yötä peräkkäin ja niittenkin jälkeen oon ollu ihan kuollu, joten saattapa olla, että tämän rupiaman jäläkeen oon vielä kuolleempi :D No ei, pakkohan tuo on kokkeilla ja ku kerran tämmöset vuorot oli valamiiksi lätästy! Mutta täytyy kyllä myöntää, että jännittää jo aivan sikana! :S Minnen varmaan ees uskalla puhua mittää niille potilaille, ku pelottaa etten ossaa puhua niille :D Onneksi siellä on muitahi hoitajia, joita voin aina huutaa appuun, ku kriiseilen siellä!! :D No vitsi vitsi, hyvin mä vedän siellä, toivottavasti!

Mutta nyt on jo pakko lopettaa tämä kirjottaminen, että pallaillaanhan asialle! Täällä pärjäillään hyvin, että pärjätkäähän te siellä Suomessa kans ;) Keep in touch,

- Janne

How many bags do you want?

Jebou! Eka viikko alakaa olemaan aikalailla takana päin, ja heti alakuun on pakko sanoa, etten kadu pätkääkään blogin nimeäni; Suomijunttina maailmalla :D On tässä niin paljo sattunu ja tapahtunu kaikkea. Ja otsikon nimikin viittaa erääseen hauskaan sattumaan kauppareissulla keskiviikkona. Kerron tuosta myöhemmin.

Tässä näkymää minun kämpän ikkunasta :)

Voi kamala, mistähän tuota alottais ees tämän kirjottamisen? No alotellaanpa vaikka tästä. Tämä minun kämppä tosiaan on tämmönen kaheksan hengen asuntola. Tässä assuu minun lisäksi yks bulgarialainen, kaks skottia, yks ukrainalainen, yks virolainen ja kahteen en oo saanu silleen vielä kontaktia/sosialisoitunu niitten kans, että tietäsin mistä ne on. Hyvin kansainvälinen kämppä siis, mutta eipä tuo haittaa :) Oon saanu selätettyä sentään tämän kynnyksen ja ollu näiden kans ryyppäämässä ja tutustunu näihin! JEE! :)

Vieläkää en oo kunnolla tottunu täällä näihin asioihin, kuten hanoihin, narusta käynnistyviin suihkuihin, väärinpäin aukeaviin oviin (törmään niihin AINA! :D). Suosittelen kaikkia kattomaan sen Ismo Leikolan videon "Englanti on kehitysmaa", jossa hän huumorisävytteisesti manaa samoja asioita, joita minäkin tässä manailen. Ja tuo liikenne on jottai kaoottista: ainahi minä ja Marru ollaan aina "kääk" ku ylitetään tietä ja linja-autot ajelee ehkä 20 sentin päässä suojatiestä ja säikytään noita busseja jatkuvasti, ku niitä kulkee kirjaimellisesti 24/7. Muuten ihan hyvin menee, eikä nuo pienet asiat oo aiheuttaneet semmosta ylitsepääsemätöntä kulttuurishokkia, vielä :DD

Arvatkaa, oliko hyvvää??? :)

Tämä viikko on tosiaan eletty "turistielämää" ja ihan lomailun kannalta vaan otettu. Päivittäin on pyöritty kaupungilla tutustuen siihen, ja joo, melkeinpä päivittäin on tullu myös juopoteltua :D On tullu kierrettyä ihkaoikeat kasinot, "halvat intialaiset ravintolat" (joo, me luultiin, että se on halpa mutta laskua tuli n. 20 puntaa/naama)... Mutta ruoka oli hyvvää, nii mitäpä tuo haittaa, ihan mielelläni maksoin tuon summan! :) Niin, ja kasinolta voitin 30 puntaa pelistä, jota en oo KOSKAAN ENNEN ees pelannu! Tuuri vaikuttaa kääntyneen ;)

Viikkoon on mahtunu jo kaks makunystyröitä hemmottelevaa kokemusta; löysin maidon, joka vastaa suomalaista kevytmaitoa, jota minä koto-suomessa juon sen 8 litraa viikossa ehkä... Sama tahti on alakany nyt täälläki :D Mutta vielä parempi löydös oli kahvinkeitin, jonka epäröimättä päätin ostaa. Nyt saan vihdoin keiteltyä ihkaoikeaa, hyvvää ja PARASTA suomalaista kahvia ja omnomomnom <3 Hyvästi paskalta maistuva pikakahvi, jota jaksoin juua kolome päivää. Että kotosuomen asukit, laittakaahan paketteja tulemaan tänne päin vain! ;)

Nämä portaat oli jottai superhienoa! :)

Tämä kaupunki on oikeasti tosi hieno, mukavan vanhanaikanen ja sopivan kokonen, näin suomijuntille :D Mukavaa ollu vaan kierrellä "päivät pitkät" kaupungilla ja oleilla, miettimättä mittää. Joku päivä pitäs oikeasti ottaa kunnolla aikaa ja lähte kiertelemään nuihin mukavan isoihin ostoskeskuksiin ja shopailla ne tyhjiksi. Nyt päästään sitte näihin jäätymisiin kielen osalta, ja otsikon nimeen :D Olisko se ollu keskiviikko, ku käytiin kaupassa ja kassa kysyy "lievällä skottiaksenttienglannilla" how many bags do you want? :D Minä JÄÄDYIN täysin ja olin vaan "yea, I want bags"... Olihan meillä Marrun kans ulkona hauskaa, ku minä tajusin sen vasta siellä, että se kysy noin, eikä "Do you need bags". Hoivoi! Mutta päivä päivältä ymmärrän kieltä paremmin ja ennää ei tuommoset yksinkertaset kysymykset tuota ongelmaa, eilen onnistuin ostamaan röökiäkin vaivatta!! :) Joka tosin täällä on ihan sairaan kallista... Melkein 8 euroa toppa, josta Suomessa maksan 4.80, että jippii vaan! :/

Joo, tulihan tuota tekstiä taas. Tännään ois tarkotus olla sitte meillä tämän meijän lomaviikon lopettajaiset :D So we are gonna party tonight! :) Ens viikolla onkin sitte jo "tosi kysseessä", ku alakaa koululla orientaatioviikko harjotteluun liittyen. Voihan kääk, mutta kyllä sitä selevitään!! :D

Tämmöstä kaikenlaista mukavaa mahtunu ekaan viikkoon, pallailen taas asiaan, ku kirjottamisen aihetta löytyy! :) Keep in touch Finnish guys,

- Janne