Toinen viikko; yliopistoelämää!

Jebou! Toinen viikko alkaa olemaan nyt takana ja joo tähänkin viikkoon on mahtunu PALJON. Vaikkakin tuntuu, että aika mennee täällä oikeasti liian nopiaa, nii silti sitä miettii, että miten yhteen viikkoon voikin mahtua näin paljo tapahtumaa.

Nyt sitä sitte ollaan virallisia opiskelijoita myös täällä :)

Tämä viikko on tosiaankin vietetty yliopistoelämää; meillä oli tällä viikolla orientaatioviikko harjoitteluun liittyen, joten yliopistolla oli kaikennäköistä tapahtumaa/tapaamisia maanantaista perjantaihin. Yliopistosta sen verran, että se oli varmaan miljoona kertaa modernimpi ja uudempi, kuin meillä Suomessa Kajaanissa, että oli kyllä ihan helekatin hieno paikka. Harmi, etten ottanu kuvia, mutta koittakaa luoda mielikuva rakennuksesta :)) Pitkiä päiviä tehtiin koululla ja meillä oli siellä oppitunteja mm. potilaiden siirtelystä, ensiavusta, lastensuojelusta jne. Ok, luitte oikein. Meillä KOLMANNEN VUODEN opiskelijoilla oppitunnit potilaitten siirtelystä.... Hmmm, ainakin minun mielestä ne oli turhempaakin turhempia, ollaanhan niitä jo aiemmissa harjotteluissa/töissämme/koulussa itessään tehty ihan riittämiin, mutta pakkopa tuo on käyvä ku käsky käy :D Ensiavun kertaaminen oli jees, ku minun mielestä sitä ei voi koskaa osata "liian hyvin" ja kuitenkin ku ens viikolla oon menossa harjotteluun teho-osastolle, jossa oikeasti voi tulla vastaan elvytystilanteita... Toivottavasti ei tai oon varmaan ihan "kääk" :D Ja nuo lastensuojelutunnit oli kans ok, ku sai ihan uuenlaista näkemystä siihenkin asiaan ja tietenkin tämä moniammatillusuus muistaen, josta koulussa niin paljo paapatetaan ;) Ja sekin hyötypuoli tässä viikossa oli, että joutu koko viikon kuuntelemaan/käyttämään englantia, niin huomaan, että minun englannin ymmärtämys on kasvanu jumalattomasti... Melekeen mikkää ei tuota mulle ennää ongelmaa ymmärtää ja oon ihan "oih"! :) Vielä ku löytäs riittävän varmuuen puhua englantia silleen, ettei jäätyis/takertuis johonkin tiettyyn sanaan, jota ei löyvä/ossaa sillä hetkellä sanoa oikein... Mutta aikaa on vielä kehittyä!!

Vastaukset a'la Janne, ku ei mitään hajua ollut! :)

Tähän asti oon pelänny täällä noita busseja, ku ne liikkuu ku mielipuolet ja tuntuu, että ajelevat päälle ja kaikkea, mutta hahaa! :D Pelot on selätetty ja matkustin jopa kolomena päivänä nuilla busseilla! Vaikkakin se matka on yhtä hullua, tai tuntuu hullulta siinä kyydissä entä kattois sitä menoa kadulta käsin :D Nojoo, muta hengissäpä tuota on kuitenkin selvitty niistä matkoista aina kaupunkiin ja kämpille asti! :)

Torstaina käytiin sitte tutustumassa tähän sairaalaan, jonne mennään huomisesta alkaen harjotteluun. Onneksi se on mukavan lähellä tätä kämppää, semmonen vähän alle puolen tunnin kävelymatka, joka ainaki minulle on just passeli! Saapahan minunlainen, muuten patalaiska, ihminen ees pakosta jonkun verran liikuntaa! :D Sairaala oli iso, joten ootan oikeasti innolla, että mitä kaikkea sitä pääsee siellä kokemaan. Minun harjottelupaikat oli aiemmasta poiketen pikkasen muuttuneet; aluksi minun piti mennä 5 viikoksi teholle ja 3 viikoksi päivystykseen, mutta nyt meen 4 viikoksi teholle ekana, jonka jälkeen 4 viikoksi jonkinlaiselle sisätautien erityistarkkailuosastolle... Ok, osasto, jonne potilaat tulee teholta, jos joku ei ihan sisäistäny, mitä tuolla tarkotetaan. Oikein on mielenkiintoset paikat ja varsinkin tuota sisätautien paikkaa ootan, ku siellä se minun tuleva ohjaaja oli NIIIIIN kiva :) Ja btw, saan kunnia olla koko osaston ENSIMMÄINEN opiskelija, joka sinne on otettu harjotteluun! :) Pakko siis laittaa lippu korkealle ja olla oikein hyvä siellä ;) On myös hienoa havaita, kuinka ne "arvostaa", että ollaan kolmannen vuojen opiskelijoita. Minulle ainakin tuli semmonen olo, että tässä vaiheessa oleville opiskelijoille annetaan vastuuta/luotetaan, että osataankin jottai. Tämänkin takia ootan innolla näitä harjotteluita, koska Suomessa on aina olemassa se "opiskelijan rooli" harjotteluissa, joka ei todellakaan oo se maailman paras rooli. Toivottavasti täällä asiat ois paremmin! :)

Siinä ne nyt on; Fish and chips! :)

Täällä olevaan, ainakin minun makuun liian rasvaseen, ruokaan oon alakanu pikkuhiljaa kyllästymään. Kaupasta koitan aina ettiä sen "terveellisimmän" vaihtoehon ja voi KÄÄÄÄÄK, kuinka minä kaipaan ruisleipää... Täällä saa vaan tuota pullamössövaaleaa, joka on niin örb :S Kotosuomessa minä en juurikaa koskaa käytä vaaliaa leipää, joten pikkunen totuttelu tottua tuohon. Seuraava askel on hommata enemmän astioita/ruuanlaittovälineitä, jotta pääsen oikeasti taas oman rakkaan harrastukseni, kokkailun, pariin täälläkin!! Kyllästyttää olla toimettomana, ku senkin ajan vois käyttää ruuanlaittoon, jollon varmasti saa mielekästä ruokaa; ilman ylimäärästä rasvaa ja muita ällötyksiä, kuten herneitä tai papuja :D Nojoo, ei nyt ennää jaksa valittaa tästä, mutta oli PAKKO! :D Vielä ruuasta puheenollen, täällä kouluruoka on sairaan kallista verrattuna Suomeen... Jotain 3 puntaa maksaa ateria, joka annostellaan tietyn kokoseksi = et voi ite ottaa sitä ruokaa. Eikä hintaan sisälly leipää tai juomaa. Toista se on meillä; maksa 2.60 euroa ja syö ja juo niin paljo ku jaksat! Hoivoi, jälleen kerran sarjassamme asiat, joka on niin paljon paremmin Suomessa!... :D

Kuva jostain linnasta iltamyöhällä otettuna :P

Loppuviikko menikin sitte taas rentoutuessa; tämän koulun opettajan toimesta/pyynnöstä tutustuttiin täällä harjottelussa oleviin muihin suomalaisiin. Oli kyllä tosi kiva, että opettaja antoi yhteystiedot, sillä ainakin minun mielestä oli TOSI huippua tutustua näihin... Tätä kautta on nyt taas monta uutta kontaktia täällä Aberdeenissa ja jee! :)) Mikäli tämä toinen viikko oli jo "tositoimissa" olemista tuolla koululla, niin tällä viikolla vasta onkin, ku harjottelu alakaa virallisesti. Ja mullahan se alakaa niinkin vaatimattomasti, että mulla on kolme yövuoroa putkeen, jotka kaikki 12½-tuntisia. Saattaapa olla, että nyt kokeillaan sitte, mitä se Keräsen poika jaksaa! :D Suomessa oon tehny maksimissaan kaks yötä peräkkäin ja niittenkin jälkeen oon ollu ihan kuollu, joten saattapa olla, että tämän rupiaman jäläkeen oon vielä kuolleempi :D No ei, pakkohan tuo on kokkeilla ja ku kerran tämmöset vuorot oli valamiiksi lätästy! Mutta täytyy kyllä myöntää, että jännittää jo aivan sikana! :S Minnen varmaan ees uskalla puhua mittää niille potilaille, ku pelottaa etten ossaa puhua niille :D Onneksi siellä on muitahi hoitajia, joita voin aina huutaa appuun, ku kriiseilen siellä!! :D No vitsi vitsi, hyvin mä vedän siellä, toivottavasti!

Mutta nyt on jo pakko lopettaa tämä kirjottaminen, että pallaillaanhan asialle! Täällä pärjäillään hyvin, että pärjätkäähän te siellä Suomessa kans ;) Keep in touch,

- Janne